Talvellakin voi juosta!

Talvella voi tosiaan juosta. Ei varmaan kaikille uutinen, mutta minä itse opin tämän vasta vuosi sitten. Eikä siitä ole kuin pari vuotta kun hurahdin juoksuun, tätä ennen se oli enemmän tai vähemmän pakkopullaa. Nykyään juoksen siis talvisinkin ja en voi kuin suositella lajia. Olen saanut myös kipinän juosta metsässä ja kiipeillä kallioilla. Liikkuminen on näin paljon hauskempaa kuin juokseminen tasaisella asfaltilla tai pururadalla. Lihaksia tulee käytettyä monipuolisemmin kun tassua pitää nostaa kivien ja kantojen yli ja välillä vähän korkeammallekin. Korkeanpaikan kammoisena tulee henkistäkin kanttia hieman siedätettyä. Kaupungin metsistä löytyy, ainakin minun tasoiselle jänishousulle, tarpeeksi hurjia kallioita jotta lenkkiin ja kiipeilyyn saa haastetta. Vain viiden kilsan päästä kauppatorilta kotini vierestä avautuu kallioilta hienot merimaisemat ja samassa metsässä kulkee myös pururata kun sinne mieli tekee. Kun matkaa vielä salmen yli saaristoon kalliot ja maisemat paranevat entisestään. Kauas ei siis tarvitse lähteä jotta korkealle pääsee.

Kotimaisemia tämän päivän aamulenkiltä

Kiipeilymaisemia kahden päivän takaa

Tällaisina aurinkoisina päivinä kuin tänäänkin ei ole edes vaikea lähteä liikkeelle, mutta Turun räntäkeleissä kyllä muistuu nuo pakkopullapäivät. Väkisin en liikkeelle lähdekään sillä liikunnan on oltava kivaa. Lähden sitten mieluummin laskettelemaan tai vaihdan sisäliikuntaan kuin kiukuttelen tossut jalassa ravaten silloin kun ei hyvältä tunnu.

Oikeilla varusteilla huonommallakin kelillä voi tosin viihtyä. Kesällä en juuri kiinnitä huomiota kuin lenkkareihin ja talvellakin ne ovat mun tärkein varuste. Icebugin nastalenkkarit ovat osoittautuneet ihan täydelliseksi. Ne ovat kevyet ja niin pitävät että niillä juoksisi vaikka jäävuorta pitkin. Tulen niillä liukkaitakin kallioita alas. Lämpimät talviurheiluun tarkoitetut pitkävartiset sukat kuuluvat myös settiin. Nuorison suosima paljasnilkkamuoti ei talvijuoksuun oikeen sovi.

Talvella vaatteet saavat enemmän huomiota ja eikä ole muuten helppoa päättää vaatteiden määrää. Lämpötilat vaihtelevat ainakin tänä talvena tiheään joten eilinen mukava saattaa olla seuraavan päivän palelu tai liika hikoilu. Tänään mittari näytti yhtä pakkasastetta ja puin ylleni tuulenpitävät talvitrikoot, teknisen paidan ja softshell-takin. Softshell pitää tuulta ja hylkii vettä ja on hengittävää materiaalia. Kovalle vesisateelle se ei käy. Monen mielestä materiaali lienee turhan lämmin näin alhaisilla pakkaslukemilla, mutta itse vilukissana tykkään pukeutua lämpimästi. Omana ohjenuorana pidän kun ovea avatessa ihan hivenen verran paleltaa. Silloin tulee liikkeelle lähdön jälkeen yleensä sopiva lämpötila eikä liian kuuma.

Nastoilla pysyy pystyssä.

Lisäksi laitoin tänään tuubihuivin kaulaa suojaamaan, (liian paksun) pipon ja ohuet juoksuhanskat. Vilukissaluonteestani huolimatta sormeni hikoavat aina juostessa joten sillä osastolla pukeudun kevyemmin.

Niin ja ne heijastimet, niitä on onneksi urheiluvaatteissa aika paljon valmiina. Vaikka en niihin yksin luotakaan ja kyllä ihan itse liikennettä varon, niin hyvähän se on siellä tiellä näkyä. Metsäjuoksun lisäksi tykkään myös yöjuoksuista pimeässä ja silloin juoksen mieluummin tasaisella hoidetulla tiellä. Pimeällä juoksemisessa on ihanaa tunnelmaa ja silloinhan näkyvyys on tärkeää.

Pirteitä juoksukelejä ja kokeilkaa niitä kallioita ;)

Tervetuloa treenaamaan Kaarinaan!

Tervetuloa keskiviikon ulkoilmatreeneihin Kaarinaan! 

Mukaan tarvitset vain vesipullon ja oman jumppamaton tai pyyhkeen alustaksi. Kuntoilemme pehmeällä nurmikolla ja jumppamattoja on myös paikan päällä. Teemme enimmäkseen kehonpainoharjoitteita, joissa jokainen voi säännellä treeniä oman tason mukaan. Kehonpainon lisäksi treenaamme välillä kahvakuulien ja trx-nauhojen kanssa sekä käytämme hyödyksi luonnon omia elementtejä. Lisäksi räätälöin omia liikkeitä niille, jotka eivät jostain syystä muiden mukana kaikkea voi suorittaa. Leikki-ikäiset lapset voivat kulkea treeneissä mukana, ja pyrin järjestämään heille lapsenvahdin, mutta tätä en voi joka kerralle luvata.

Paikkana meillä toimii ihana Lemunniementien ranta Kaarinassa aina keskiviikkoisin klo 17:30-18:30. Tarkemman osoitteen jaan ilmoittautuneille. Hinta on 8e/kerta tai 70e/10 kertaa ja treenit jatkuvat talventuloon asti. Voit ilmoittautua sähköpostitse (miafitness@blogspot.fi) tai facebookin kautta. Tapahtumasivun löydät täältä: https://www.facebook.com/events/1114960768585693/

Tervetuloa mukaan!

#Miantreenit #outdoortraining #personaltrainer #personaltrainermiaoksala #bodyweighttraining #kehonpainonharjoittelu

Lasten Turku, day 4

Pianisti ja sellisti matkasivat tänään Sibeliusmuseoon. Paikka oli kiehtova, molempien mielestä. Pianistille vierailu oli jo aika mones, mutta sellistille elämän eka. Pikkusellisti sanoi museon olevan kaikkein paras paikka, voitti Turun linnankin. Sisäänpääsy oli vaivaiset 4 euroa aikuiselta ja pikkusellistin ikäiseltä pyöreät nolla. Museo on pieni, mutta viihdyimme siellä pitkään. Pikkusellistin sain houkuteltua sieltä pois vasta lupaamalla uusintakäynnin museoon. En olisi uskonut sen näin koukuttavan pientä :)

Museossa on esillä soittimia laidasta laitaan. Pianistille on museo todellinen taivas, mutta muitakin kuin kosketinsoittimia löytyy. Selloja kyllä vähän vähemmän. Sibeliuksen musiikista on runsaasti äänitteitä, ja näitähän pikkusellisti innostui kuuntelemaan. Uudestaan ja uudestaan hän palasi samoihin biiseihin ja laittoi laput korville. Täytynee laajentaa klassisen musiikin kuuntelua kotosallakin. Jos musiikki ja musiikin historia kiinnostaa, suosittelen!

Museon jälkeen päädyimme kansainvälisille markkinoille Aurajoen rantaan ja kävimme maistelemassa herkkuja. Ruokailupaikaksi valikoitui Tintå, Aurajoen rannalla sekin.Tintån palvelu on erinomaista. Lasten annoksia ei varsinaisesti erikseen ole, mutta aikuisen annoksen voi tilata kahdella lautasella, tai siis lankulla kuten Tintåssa tarjoillaan, eikä erillisiä puolittamismaksuja ole. Annoskoot ovat sen verran suuria, että meille jäikin vielä tästä yhteisestä annoksesta jäljelle. 

Alunperin oli aikomuksena päätyä päivän päätteeksi Kulttuurikuntoilureitille, mutta Sibelius-museossa vierähti yllättäen niin pitkään, ettei aikaa enää jäänytkään. Kulttuurikuntoilut jäivät toiseen kertaan. Kulttuurikuntoilussa on kyse kulttuurin ja kuntoilun yhdistelmästä: karttaa seuraamalla voit oppia kaikkea uutta Turusta ja reittejä on useamman sorttia. 

Ja kyllä, retki päättyi jälleen Satavan kyläkaupan jätskeille :)

Sibelius-selfie museon edustalla. Innostuneet :)

Sieltä se sello löytyy.

Cembaloa saa soittaa ihan luvan kanssa.

Pianistin taivas.

Tintå.

Lasten Turku, day 3

Kulttuuririentojen kohteeksi valikoitui tänään Turun linna. Pikkutyttönä se oli Käsityöläismuseon ohella ihan lempipaikkojani. 

Aloitimme retken Vaakahuoneen paviljongin saaristolaislounaalla. Paviljonki sijaitsee aivan joen tuntumassa ja terassilta näkee kivasti ohi lipuvia veneitä ja rantaelämää. Eikä se ruokakaan huonoa ole. Caesar-salaattipöytä on ollut vakiolounaamme ykkösprinsessan kanssa jo useaan kertaan. 

Turun linna on ehdottomasti kaupungin parhaita kohteita. Linna itsessään on tutustumisen arvoinen ja lisäksi linnassa on vaihtuvia näyttelyjä. Tänä kesänä voi tutustua linnan restauroinnin vaiheisiin sekä ihmisen ja lemmikin suhteisiin. Lemmikkejä kun ollut linnassakin jos jonkinlaista. Marakattikin on kuulunut lemmikkikalustoon :) Restaurointinäyttely ei kovasti lapsia kiinnostanut, mutta mielenkiintoista se oli äidin mielestä. Lemmikkieläimistä kiinnostuttiin vähän enemmän. Itse linna sen sokkeloineen oli kyllä kirpun mieleen. Lähes jokaisella ikkunatasolla piti juosta ja joka onkalo koluta. Tutustumista koko rahan edestä siis :) Kierros päättyy linnan puotiin, josta voi ostaa matkamuistoja tai vaikkapa linnanneidon asuja. Meille tarttui mukaan yksi linnanneidon hattu sekä kruunu. Niin ja rakennettava linnan pienoismalli. 

Linnassa on myös toimintaa eli pelkästään läpikävelyä ei kierroksen tarvitse olla. Matkalla löytyy palikoita, joista voi rakentaa itse oman linnan. Oma huoneensa on hoviasujen kokeilulle ja samaisessa huoneessa voi istahtaa valtaistuimelle ja ottaa vaikkapa kuvan muistoksi. 

Kulttuurikierros päättyi jälleen jokirantakävelylle. Siinä ohessa tuli kokeiltua pari pop up -kioskia. Kahvila Pure Hero tarjoaa raakaruokaa ja mm. maidotonta jätskiä. Tätä paikkaa on ennenkin kokeiltu eikä se pettänyt tänäänkään. Ei ihan ollut lasten makuun kuitenkaan banaani-kinuski -jäätelö, mutta äidin mielestä oikein hyvää. Kuten myös kahvijäde. Ja salmiakkijäde. Pure Herossa saa löhötä rennosti isoilla tyynyillä perinteisten tuolien sijaan. Pikkukirppu tilasi oman annoksensa Jäägurtista, josta siis saa jogurttijäätelöä lisukkeineen. Jäägurtissa saa tehdä itse oman annoksensa alusta alkaen. Tarjolla oli niin maustamatonta kuin vadelmajogurttijäätelöä ja lisukkeina marjoja, pähkinöitä sekä erilaisia karkkeja. Hinta tulee suoraan painon mukaan. 

Tällainen päivä tänään. Tässä alkaa jo jännittää mihin sitä huomenna päätyykään..

Vaakahuoneen paviljonki ja paljon kalaa.

Leluja ihmettelemässä Turun linnassa.

Näistä palikoista voi rakentaa oman linnan.

Linnanneito ratsailla.

Linnanneito ja hänen hovineitonsa.

Ihanat kahvilatuolit Pure Herossa.

Lasten Turku, day 2

Kun nyt kipinän saimme, jatkoimme kulttuuririennoilla. Lapsen pyynnöstä :) Tänään tutustuimme Turun tuomiokirkkoon ja kirkon museoon. Museon hinta aikuisilta 2e, lapset 1e ja alle kouluikäiset ilmaiseksi. Kallista ei siis ollut tämäkään lysti.

Ennen museovierailua kävimme Turun kauppatorilla täyttämässä piknik-korin mansikoilla, kirsikoilla, vadelmilla ja tomaateilla. Kojuja ja valikoimaa on torilla enemmän kuin tarpeeksi. Piknik-huovan levitimme Barkerin puistoon förin lähelle. Puistosta löytyy leikkikenttä ja puiston edustalta jätskikioski ja äidille kahvia eli oikein sopiva sijainti eväsretkelle. Eväsretken lomassa onnistuu myös föriristeily. Föri on lautta joka kulkee eestaas joen itä- ja länsirannan väliä. Föri kulkee tauotta koko päivän, ja ilmaiseksi, joten siihen on helppo hypätä miniristeilylle.

Tuomiokirkkomuseo oli siis pääkohteena. Museo sijaitsee kirkon yläkerroksessa ja vähän korkeapaikankammoista äitiä hirvitti... Lapsia korkeat näkymät vaan kiehtoivat. Hyvin se äidiltäkin sujui ja tutustuimme kirkon rakennushistoriaan. Ihan alusta asti kun kirkko ei ole yhtä massiivinen ollut vaan kirkkoa on rakennettu lisää vuosisatojen varrella. Yläkerran museota enemmän nelosprinsessaa kiinnosti alakerran hautakappelit. Ne olivat jänniä. Kierroksen lopuksi sytytimme vielä kynttilät isovanhempien muistolle.

Tällä kertaa päätimme Turku-päivämme Aurajoesta vähän alaspäin Satavan kyläkaupalle. Vanhoissa kyläkaupoissa on tunnelmaa, etenkin meidän omassa :)

Helliä hetkiä Barkerin puistossa.

Föri, kuvattu jo vappuna.

Matkalla Turun tuomiokirkolle.

Turun tuomiokirkkomuseo

Tuomiokirkon hautakappeli.

Ihan paras kyläkauppa :)

Lasten Turku

Turussa on paljon koettavaa ja tapahtumia lapsille. Miksi siis mennä Aurajokea edemmäs kalaan kun läheltäkin löytyy paljon :) Olemme katsastaneet lähikohteita monesti ennenkin ja tänään lähdimme kokemaan murto-osan lisää Lasten Turusta kolmos- ja nelosprinsessan kanssa. Prinsessat valitsivat kohteeksi Luostarinmäen käsityöläismuseon, joten sinne siis ja loput kohteet valikoituvat impromptu. (Tai jos ihan totta puhutaan, niin Seikkis eli Kupittaan seikkailupuisto oli eka valinta, mutta siellä olemme jo tänä kesänä pari kertaa päivämme kuluttaneet niin tämä äiti laittoi typyt valitsemaan uudestaan.)

Käsityöläismuseo on aina vinha paikka. Käymme siellä lähestulkoon joka kesä. Oli muuten yksi lempipaikoistani jo lapsena. Vanhat sokkeloiset talot ovat jännittäviä ja tänään pääsimme näkemään useiden käsityöläisten kädenjälkiä ja kuulimme oppailta mielenkiintoisia tarinoita vanhoista asukkaista. En ennen tiennytkään, että vielä 1980-luvulla on alueella asuttu. Prinsessatkin kiinnostuivat kuulemaan oppaiden historiikkeja.

Nykyaikaisen sivistykseen pariin keskustaan kun pääsimme, ajoi kohdallemme Jokke Jokijuna ja hyppäsimme vauhdilla kyytiin. Juna puksutti Turun Linnan kautta takaisin jokirantaan ja vaihdoimme Jakke Jokilauttaan, jonne pääsi samalla lipulla kuin junaankin. Jokilautalla oli räiskäleristeilyt eikä hinnalla pilatut. Räiskäle maksoi euron ja lisukkeet kukin toisen euron. Lisukkeet sai ihan itse annostella. Meidän neidit veti maltilla, mutta viereisen pöydän pikkupoika näytti hautautuvan kermavaahtoon. Kaiketi siellä alla räiskäle oli :D Niin, ja haettiin sitten santsikierroskin kun niin halpaa ja hyvää oli :) Junassa näkee paljon Aurajokirantaa ja lautalla näkee turkulainen hieman uutta näkökulmaa kun tuossa joessa ei niin usein tule käytyä. Lautta voitti lasten mielestä hauskuudessaan junan. Liekö räiskäleillä ollut osuutensa..

Tähän astiset kokemukset olivat vieneet yllättäen jo monta tuntia ja iltapäivän päätteeksi sulattelimme räiskäleitä jokirantakävelyllä. Näin kesällä on hauskaa kun jokiranta täyttyy ihmisistä ja vilinää riittää. Aurajoen rantaan on ilmestynyt kivoja pop up -tyyppisiä pikkukioskeja ja suunnittelimmekin jo valmiiksi, mihin niistä seuraava reissu suuntautuu: kuulemma kaikkiin :D Turkupäiviä jatkamme toki myös kulttuurin parissa.

Luostarinmäen käsityöläismuseo

Käsityöläismuseossa on tunnelmaa.

Jokke Jokijunasta näkee paljon laivoja.

Jakke Jokilautta

Aurajoen rannalla.

Jäägurtissakin saa rakentaa itse oman annoksensa.

 

Arkistokuva viikon takaa Seikkiksestä.

Vaihtoehtoiset jädet kokeilussa

Prinsessat toivoivat jätski-iltaa, joten jätski-ilta pidettiin. Päätimme tällä kertaa kokeilla vaihtoehtoja perinteisellä jäätelölle. Olemme useaan otteeseen tehneet itse jäätelöä ja sorbetteja ja monenlaisilla resepteillä. Nyt lähti kokeiluun trendireseptit kera avokadon, banaanin ja kookoksen. Näissä jädeissä ei siis ole lainkaan maitotuotteita, ei lisättyä rasvaa eikä valkoista sokeria. Makeutusaineena on agave-siirappi ja tarkoituksena oli käyttää makeutukseen myös taatelia, mutta sehän tietty unohtui kauppaan. Vaikka lisättyä rasvaa ei ole, löytyy rasvaa mm. avokadosta ja kookoksesta eli eivät nämä ihan kevyttuotteita ole :) 

Raatina ja kokkaajina toimivat 14-vuotias kakkosprinsessa (Vilja), 11-vuotias kolmosprinsessa (Meikku), 6-vuotias nelosprinsessa (Kirppu) ja niiden äiti.

Ideat ja reseptit etsimme netistä vähän muokkaillen ja finaaliin pääsivät:

1. Limettikookosjäätelö
2. Avokadomansikkajäätelö
3. Mustikkakookospehmis
4. Banaanisuklaajäätelö
5. Nice cream eli banaanipehmis
6. Avokadominttujäätelö

Kuten jo nimistäkin huomaa, on kaksi jädeä tehty banaanipohjaan, kaksi avokadoon ja kaksi kookokseen. Tosin avokadopohjaiseen mansikkajädeen tuli mukaan yksi banaani, joka tuntui yllättävän vahvana lopputuloksessa. Ei kylläkään haittaa, jos banaanin mausta vain pitää. Banaanisuklaajäätelössä mukana oleva maito valikoitui meillä kookokseksi, mutta mieto maku ei suklaan läpi maistunut. Käytimme siinä Alpron juotavaa kookosmaitoa, ei siis sitä säilyketölkissä olevaa kookosta.

Limettikookosjäätelö

 

Limettikookosjäätelö löytyi Karita Tykän resepteistä Iltasanomien sivulta (linkki alla). Jätskimuotteja meillä ei ollut, joten teimme perinteisesti kulhoon tämän annoksen ja hunajan tilalla käytimme agavesiirappia 2 rkl.
Kirppu: Liikaa kookosta, ei tykännyt lainkaan.
Meikku: Paljon kookosta, maku ok.
Vilja: Kookoshiutaleet häiritsivät, muuten maku ok.
Äiti: Maku hyvä ja pehmeä, hiutaleiden vuoksi rakeinen.



http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-2000000779127.html
 
Avokadomansikkajäätelö

Karita Tykän resepti Iltasanomista tämäkin (linkki yllä). Hunajan tilalla jälleen agavesiirappi ja nesteenä käytimme mustikkapehmiksesta yli jääneen kookosveden. Mustikkapehmikseen kun käytettiin vain kookoksen jähmettynyt kermamassa jäi kookosvesi purkista ylijäämäksi. Sitä olikin tasan tarvittavat 2 dl eli mustikka- ja mansikkajäätelöt sopivat hyvin yhteen :)

Kirppu: Maku tosi hyvä ja raikas.
Meikku: Raikas.
Vilja: Hyvää pieninä määrinä.
Äiti: Maistui turhankin voimakkaasti banaanille. Puolittaisin banaanin määrän.

Mustikkakookospehmis

Google-haulla "kookos pehmis" löytyi tämä resepti. Makeutusaine vaihtui jälleen siirappiin ja mantelivoin jätimme kokonaan pois.

Kirppu: "Ei". Pahaa.
Meikku: Hyvää. Kookos maistui paljon, mikä tämän raatilaisen mielestä oli siis hyvä asia.
Vilja: Liikaa kookoksen makua, mustikkaosuus hyvä.
Äiti: Makein jädeistä. Kookosfanina pidin vahvasta kookoksen mausta ja se sopi hyvin yhteen mustikan kanssa.
http://tuulia.co/fi/uudet-uljaat-pehmikset/


Banaanisuklaajäätelö

Myös tähän idea löytyi Karita Tykän resepteistä samaiselta Iltasanomien sivulta. Käytimme 2 rkl agavesiirappia ohjeessa mainitun hunajan tilalla ja maitovaihtoehdoista valitsimme kookosmaidon.
Kirppu: Tuoksuu hyvälle. Muuten hyvää, mutta noi palat (koristeena käytetyt kaakaonibsit) pahoja. 
Meikku: Maku ok. Ei maistunut kuin suklaa ja se on vähän huono asia.
Vilja: Ihan ok.
Äiti: Maku oli ihanan suklainen.


 

Nice cream eli banaanipehmis

Tähän ei sen kummempia reseptejä kaivattu. Kokeilimme yhden raaka-aineen jätskiä:  Pikkaisen mustunut banaani pilkottiin viipaleiksi pakastimeen ja surautettiin kohmeiset palat sauvasekoittimella pehmikseksi. Mitään mausteita tai makeutusta emme tähän satsiin laittaneet, vain koristeeksi hieman kaakaonibsejä, mitkä voi korvata vaikkapa suklaarouheella, jos ei superfoodvillitystä ole omassa ruokakaapissa havaittavissa.
Kirppu: Tosi hyvää.
Meikku: Vähän makeaa, muuten tosi hyvää.
Vilja: Hyvää.
Äiti: Ihan parasta. Koostumus yllättävän pehmismäinen. Jatkoon :)


Avokadominttujäätelö

Resepti valikoitui et-lehden artikkelista helppoutensa vuoksi. (Ja taisipa olla käyttämäni haun ensimmäinen osuma.) Hunajan vaihdoimme agavesiirappiin, muuten noudatimme ohjetta. Kuumaa vettä emme käyttäneet, mutta lisäsimme hieman limemehua lopuksi kun jäätelö oli tosiaan hieman tönkköä kuten ohjeessa arveltiinkin.

Kirppu: Liikaa minttua, muuten ihan hyvää. Minttu kuulemma esti muun maun.
Meikku: Liikaa minttua.
Vilja: Minttu maistuu vahvasti, mikä oli siis tämän neidin mielestä hyvä asia ja minttu peitti kivasti avokadon maun. Yllättävän hyvää.
Äiti: Raikas, minttua vähentäisin kyllä hieman.
http://www.etlehti.fi/artikkeli/koti_ruoka/reseptit/avokadojaatelo

Yhteenvetona voisi todeta, että parempia kuin kuvittelin, mutta eivät oikeaa jädeä voita. Yllättävän lähelle tunnelmaa tosin näilläkin pääsee. Terveellisyys ja helppous lisäksi tasapainottavat vaakaa ja osa näistä jääkin reseptivalikoimaamme perusjäden rinnalle.
 
Suosikeiksi päätyi Kirpun mielestä avokadomansikkajäde ja banaanipehmis. Meikun mielestä parasta oli avokadomansikka. Viljan mielestä parhaat olivat banaanisuklaa, banaanipehmis ja avokadominttu ja äidin ehdoton suosikki oli banaanipehmis. Santsikierroksilla (huom.monikko!) eniten suosiota kerrytti kyllä tuo nice cream eli banaanipehmis. Se kun oli helpoin valmistettavakin, vain yhden raaka-aineen tuote, niin tätä tullaan kesän aikana tekemään uusiksi ja usein. Nyt on jo huomista varten uudet banaanin palat odottelemassa pakastimessa. Nam :)

Kesän jäätelöreseptit ja reseptikannu

Kulhon Jäätelötehdas